21.10.1993

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 13.9.1990

Keskinäinen yhtiö Yrittäjäinvakuutus-Fennia oli myöntämänsä yksityistapaturmavakuutuksen perusteella maksanut A:lle jatkuvaa korvausta pysyvästä haitasta 20.6.1987 sattuneen tapaturman johdosta. Vakuutuskirjassa oli ollut erikoisehtojen kohdalla teksti: "Vakuutussummia ja maksuja tarkistetaan kerran vuodessa vakuutuksen vuosipäivänä sen palkkaindeksin mukaan, joka vuosittain vahvistetaan työntekijäin eläkelain (TEL) soveltamista varten. Perusindeksi on 462".

Vakuutusehdoissa oli pysyvän haitan korvauksen osalta todettu, että täydestä invaliditeetista maksetaan sovittu vakuutusmäärä.

Vakuutusyhtiö oli maksanut A:lle 1.7.1988 alkaen pysyvän haitan jatkuvaa korvausta 60 prosentin haitta-asteen mukaan ottamatta huomioon indeksikorotuksia.

Koska A ei ollut päässyt yhtiön kanssa asiassa sopimukseen, hän on yhtiöön kohdistamassaan kanteessa vaatinut raastuvanoikeutta

1. vahvistamaan, että pysyvästä viasta ja haitasta hänelle maksettavaa korvausta on vuosittain tarkistettava työntekijäin eläkelain indeksin muutosta vastaavasti ja

2. velvoittamaan yhtiön maksamaan hänelle vuosien 1988, 1989 ja 1990 korotetut korvaukset 16 prosentin vuotuisine korkoineen kunkin korvauserän erääntymispäivästä eli 1.1., 1.4., 1.7. ja 1.10. lukien sekä

3. velvoittamaan yhtiön korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen alioikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Yhtiö on kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan perusteettomana sekä vaatinut A:ta korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamisesta lukien.

Raastuvanoikeus on todennut, että vakuutusehdoissa ei ollut mainintaa maksettavien korvausten sitomisesta indeksiin. Vakuutuksen nojalla A:lle maksettavan korvauksen sitomisesta työntekijäin eläkelain mukaiseen indeksiin ei ollut myöskään mainintaa vakuutuskirjassa. Vakuutuskirjassa olevasta maininnasta, jonka mukaan vakuutussummia ja maksuja tarkistettiin vuosittain, ei voinut saada käsitystä, jonka mukaan pysyvästä haitasta maksettavaa korvausta tarkistettaisiin vuosittain.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 18.12.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. A on velvoitettu korvaamaan vakuutusyhtiön vastauskulut korkoineen.

Käsittelyratkaisu

A:n vaatimus vakuutusyhtiön velvoittamisesta maksamaan hänelle vuosilta 1988 1990 suoritetuille vakuutuskorvauksille työntekijäin eläkelain 9 §:n palkkaindeksiluvun mukaiset korotukset korkoineen jätetään tutkimatta, koska A ei ole riittävästi yksilöinyt vaatimiaan korvausmääriä.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

A:n tarkoituksena on ollut sopia yksityistapaturmavakuutuksesta, jossa myös vakuutustapahtuman johdosta maksettava vuotuinen korvaus tarkistetaan indeksin mukaan. Vakuutusyhtiön tarkoituksena on ollut sopia vakuutuksesta, jossa sovittu vakuutusmäärä tarkistetaan indeksin mukaan vain vakuutustapahtumaan saakka.

A:lle toimitettuun 31.11.1976 päivättyyn vakuutuskirjaan on merkitty vakuutusmäärät, muun muassa "BA 30.000", jolla vakuutuskirjasta ilmenevän selityksen mukaan on tarkoitettu pysyvän työkyvyttömyyden varalta maksettavan vuotuisen elinkoron enimmäismäärää. Vakuutuskirjan kohtaan "Erikoisehdot" on kirjoitettu, että "Vakuutussummia ja maksua tarkistetaan kerran vuodessa vakuutuksen vuosipäivänä sen palkkaindeksin mukaan, joka vuosittain vahvistetaan työntekijäin eläkelain (TEL) soveltamista varten". Tehdäänkö vuosittainen tarkistus myös vahinkotapahtuman jälkeen vakuutuksenottajalle maksettaviin korvauseriin, kuten vastaavanlaisten lakisääteisten toistuvaissuoritusten osalta on yleensä asianlaita, jää vakuutuskirjan ja siihen liitettyjen painettujen yleisten ehtojen valossa tulkinnanvaraiseksi. Kun yhtiö on laatinut vakuutussopimuksen ja siihen liittyvät yleiset vakuutusehdot eikä ole pyrkinyt pois tamaan tulkinnanvaraisuutta toteamuksella, ettei indeksisidonnaisuus koske vakuutustapahtuman johdosta maksettavaa vuotuista korvausta ja A puolestaan perustellusti on voinut päätyä siihen, että sopimus vastaa hänen tarkoitustaan myös korvauksen sitomisesta indeksiin, yhtiön sopimusvastuu määräytyy tämän sopimussisällön perusteella. Yhtiön on siis vakuutussopimuksen perusteella maksettava A:lle vuotuinen korvaus tarkistettuna sopimuksesta ilmenevän indeksin mukaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. Vahvistetaan, että A:lle vakuutussopimuksen nojalla maksettua korvausta on ollut tarkistettava ja tulevaisuudessa maksettavaa korvausta on vuosittain tarkistettava työntekijäin eläkelain 9 §:n palkkaindeksiluvun mukaisesti. Yhtiö velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa 12 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.